ILOMÄEN ISÄNNÄT
(Lähteinä Ilmajoen Pitäjä/Niilo Liakka, tarkistuksia ja lisäyksiä Tapio Piirto sekä Upan oma tiedosto)

Valentin Tuomaanpoika Seinäjoen Uppalasta perusti uudistalon Ilmajoen ja Laihian välille, yleisen valtatien viereen vuonna 1702 (s. 1669, k. 1741). (Liakka s. 209) Kevarin anojat esittivät, että Valentin Tuomaanpoika saisi kevarin oikeuden Ilomäkeen. Hänellä oli kauniit huoneet, kaksi hyvää hevosta, oli tunnettu rehelliseksi mieheksi ja oli nurkumatta ottanut suojiinsa matkustavia, jotka taloon poikkesivat. Koska esitys tuntui olevan matkustaville hyödyllinen, niin sitä puolustettiin maaherralle. (Liakka s. 259)

Kevarioikeudet saatiin, mutta jo 1712 Valentin Tuomaanpoika valitti tulipalossa menettäneensä 5 rakennusta, hevosen, 4 vasikkaa, joukon irtaimistoa, arvioitu 170 taalariksi 18 äyriksi vaskea. Valentin pyysi paloapua, mutta koska Valentinia ei oltu mitenkään veroilla ym. maksuilla rasitettu, ei hänelle tuomittu paloapua. (Liakka s. 299)

Samoihin aikoihin kuoli myös Valentinin ensimmäinen vaimo Priita Pentintyttär Ollilasta (s. 1675, k. 1711). Heidät oli vihitty vuonna 1695 ja tästä aviosta oli 10 lasta. Heistä aikuisiksi eli Juho, Anna ja Tuomas. Valentin avioitui uudelleen vuonna 1712 Anna Tuomaantytär Karjanmaan kanssa (s. 1682, k. 1755). Lapsia syntyi tästä liitosta 11 ja aikuisuuden saavutti Iisakki, Marketta ja Susanna. Valentin isännöi Ilomäkeä vuosina 1702-1719 (Liakka), 1702-1720-luvun alkupuolelle (Piirto).

Isonvihan aikaan Ilomäki sijaitsi vaarallisesti venäläisten kulkureitillä, joten perhe katsoi parhaaksi muuttaa Rannan taloihin ja Ilomäki jäi kylmilleen. Tuomas omisti 1719 alkaen myös Rannan talon ja jossain vaiheessa myös Karjanmaan. Anna Tuomaantyttären hautuupuheesta ilmenee seuraavaa: "Walentin Thoma cansa, joca Awiolijtto Cristillisellä wihkimisellä wahvistettiin wuonna  1712. Pyhän Colminaisuuden päiwänä. Jacuin hän Tämän rackan AwioCumpanins cansa oli 5den Wuodenaijan Ilomäkia asunut niin siirtyi sieldä Rackan Miehens cansaendisenä Wenäläisten wallalla 1717 Rannan Taloihin."(Hannelius/Piirto)

Jaakko Mikinpoika Karjanmaan hautuupuhe todistaa Valentinin omistaneen myös Karjanmaan: "Joutui Jumalan edescatsomisen cautta ja asianomaisten halun ja tahdon jälkeen awioskäskynlijttohon, silloin Cunniallisen Taloin tyttären, sijjttemmin Taitawan Taloin Emännän, Anna Valentinin tyttären cansa Rannan Taloisa, johonga Isän hallus silloin Carjanmaan Taloi oli…" (Hannelius/Piirto)

Ilonmäen seuraava isäntä oli Juho Valentinpoika (s. 1698, k. 1755) vuosina 1724-1748 (Liakka), 1723-1755 (Piirto). Ensimmäinen puoliso oli Liisa Pentintytär Ilmajoen Ala-Penttilästä (s. 1691, k. 1743). Heille syntyi 8 lasta ja sukua jatkoi Maria, Simo, Heikki, Anna, Tuomas, Matti ja Erkki. Toinen puoliso oli Liisa Juhontytär Iipponen (s. 1711, k. 1790). Tästä avioliitosta syntyi viisi lasta, ja heistä kaksi tytärtä, Susanna ja Katariina, saavuttivat aikuisuuden.

Vävy Gamaliel Gamalielinpojasta tuli seuraava isäntä vuosiksi 1749-1790 (s. 1713, k. vanhuuteen 1810 96-vuotiaana). Vaimo oli Juhon vanhin tytär Maria Ilomäki (s. 1721, k. 1765). Lapsia siunaantui kaikkiaan 14 ja sukua jäi jatkamaan Matti, Joonas ja Kalle. Marian kuoltua Gamaliel avioitui leski Maria Yrjänäntytär Piiparin kanssa.

Joonas Gamalielinpoika sai isännyyden 1791-1805 (s. 1758, kuoli keuhkotautiin vuonna 1805). Pso Liisa Simontytär Nummijärvi (s. 1759, k. 1822) isännöi taloa vuosina 1806-1822. Heille syntyi 9 lasta ja heistä jatkoi sukua Kaappo, Maria, Albertiina, Hedvig ja Joonas. Vanhin poika Kaappo kuoli jo vuonna 1817 keuhkotautiin Rinta-Toralan isäntänä, joten nuorimmasta pojasta Joonaksesta tulikin sitten seuraava isäntä.

Joonas Joonaksenpoika isännöi Ilomäkeä vuosina 1823-1855 (s. 1801, k. 1883). Puoliso oli Helena Jaakontytär Ala-Hopiavuori (s. 1801, k. 1879). Heille syntyi 8 lasta ja aikuisuuden saavutti Jaakko, Liisa, Serafia ja Maria.

Jaakko Joonaanpoika sai ainoana ja vanhimpana poikana isännyyden vuosiksi 1856-1867 (s. 1822, k. n. 1867). Puoliso oli Loviisa Joelintytär Keski-Koivisto (s. 1821, k. ei varmuutta), Loviisa on myös Upan sukuun kuuluva ja Jaakon kanssa sirpaleserkku, sillä Loviisakin on Valentin Tuomaanpojanjälkeläisiä. Loviisa isännöi taloa vuosina 1868-1870.Loviisan uusi puoliso Matti Hermanninpoika otti isännyyden haltuunsa vuosiksi 1871-1882. Jaakko Joonaanpojan poika Otto jatkoi isännyyttä 1883-.

Kirjoittaja Pirjo Hynninen