Hautalan Väinön viimeinen matka

Salskea nuori mies istui 1920-luvulla Seinäjoen Jerikontien varrella sijainneen kotinsa ikkunalla ja soitteli ohikulkijoiden iloksi milloin viulua, milloin hanuria. Pieni, matala talo sijaitsi Keisalan taloa vastapäätä. Nuorukaisen nimi oli Väinö Hautala ja hän oli Upan suvun nuori ja lahjakas vesa. Hän soitti työväen yhdistyksen soittokunnassa ja osallistui monenlaiseen harrastustoimintaan. Nuoren miehen elämä oli parhaimmillaan: oli työ Edvard Kätkän taksiauton ajajana, oli morsian ja musiikki mukavana harrastuksena.

Rakennuksessa asui myös Väinön mumma Sanna Hautala os. Järnström. Hänet tunnettiin näkyjen näkijänä ja unenselittäjänä. Väinö soitteli ja Sanna kuunteli kyläläisten unia. Hän oli myös kansanparantaja, jonka apua tultiin hakemaan kauempaakin.

Marraskuisena päivänä 1931 Väinö puki tavalliseen tapaansa päälle autolakin, laittoi kaulaansa valkoisen kumikauluksen ja veti harmaan pukunsa päälleen mustan palttoon. Jalkaan hän laittoi ruskeat kengät. Sen jälkeen hän nousi siniseen Dodge Kupeseen ja aloitti työpäivänsä, joka tuli olemaan hänen elämänsä viimeinen. Edellä kuvaillun vaatetuksen kertoi Ilkka-lehti 13.11., kun se ilmoitti Väinö Hautalan mystisestä katoamisesta. Voimme myös lehden välityksellä sielumme silmin piirtää kuvan Väinöstä: ” 26 vuotta, pituus 165-167 cm , huulet paksunlaiset, nenä kovero, pienet, kapeat kasvot, tukka tummanruskea ja kihara.”

Pian alkoi selvitä, että kyseessä on ryöstömurha. Ilkka kertoi 21.3. epätoivoisen perheen yrittävän selvittää Väinön kohtaloa lapualaisen selvännäkijänkin avulla. Selvännäkijä kertoi, että Väinö on murhattu ja haudattu suohon johonkin lähelle Seinäjokea.

23.11. eteläpohjalaiset saivat lukea kuohuttavan uutisen aamulla avatessaan lehden: ”Seinäjokelaisen Väinö Hautalan katoaminen paljastunut raa´aksi ryöstömurhaksi. Hautalan ruumis löydettiin Jalasjoesta Kurikan Myllykylässä. Kaksi ampumahaavaa selässä, omaisuus ryöstetty.”

Jutussa todettiin, että auton omistajan Edvard Kätkän nimissä oli helsinkiläisessä autoliikkeessä myyty Kätkän autoa ja todettiin, ettei myyjä sopinut Hautalan tuntomerkkeihin. Yhä varmempana pidettiin sitä, että oli tapahtunut henkirikos. Siihen viittasi auton verijäljetkin.

Samoihin aikoihin kaksi poikaa Kurikan Myllykylän sillalla näkivät ruumiin joessa ”he huomasivat joessa veden pinnalla miehen kintaan. Lähemmin tarkattuaan huomasivat he kintaan kuuluvan käteen ja lopuksi näkivät he kauhukseen, että joen pohjassa kuulsi miehen ruumis.” (…)

”Paikka, josta ruumis löydettiin, on kyläsilta Myllykylän tiellä, joka erkanee Kurikka-Jalasjärvi tiestä noin 4 km päässä Kurikan kirkolta.”

Pahaa-aavistamatonta Hautalaa oli ammuttu auton takapenkiltä selkään, jonka jälkeen hänet oli viety sillalle ja pudotettu veteen. Kaikki omaisuus oli varastettu ja taksiauto oli viety.

Lehti kertoo myös että, ”murhattu autonkuljettaja Väinö Hautala oli 26-vuotias poikamies, syntynyt kirvesmiehen poikana Seinäjoella. Tuttavapiirissään hän oli pidetty ja tunnettu säännöllisenä ja kunnollisena nuorena miehenä. Häntä surevat lähinnä äiti, isä ja sisar.” Siitä ei kerrottu, että Väinöä jäi ikävöimään myös morsian vatsassaan maaliskuussa syntyvä vauva.

Samassa lehdessä julkaistiin jo epäillyn kurikkalaisen talollisenpojan nimi. Hän oli vuotta aikaisemmin vapautunut vankilasta ja oli nytkin ehdonalaisella. Tässä artikkelissa korvaan lehdessä olleen kurikkalaisen miehen nimen murhaaja-sanalla.

26.11. Ilkassa kerrottiin, että helsinkiläisen autoliikkeen myyjä tunnisti murhaajan samaksi henkilöksi, joka yritti myydä Hautalan ajamaa autoa murhaa seuranneena päivänä. Lehti kertoi, että pidätettäessä murhaaja oli kotonaan paennut vintille ja piiloutunut muurin taakse, josta hänet löydettiin. Saman päivän lehdessä kerrottiin, että hän oli tunnustanut teon. Otsikkona oli ”Hautala, jota murhaaja ei ollenkaan tuntenut, joutui aivan sattumalta, vain hyvän auton takia murhaajan uhriksi”. Murhaaja kuvaili tarkasti miten murhan teki. Hän oli ollut lähdössä Tampereelle työn hakuun kun ”Seinäjoella iltajunaa odotellessaan oli hänen mieleensä juolahtanut ajatus ottaa auto, murhata autonkuljettaja, anastaa auto ja myydä se saadakseen helpommalla rahaa. Niin lähtikin hän vähää vailla kello 18 vuokra-autoasemalle Seinäjoen hotellin luona. Sieltä valitsi hän hyvän auton ja sopi auton ohjaajan kanssa kyydistä Kurikkaan. Hautalaa ei murhaaja tuntenut, vaan joutui Hautala aivan sattumalta uhriksi hyvän autonsa tähden. Auto oli Dodge Brothers merkkiä.”

Lehtijutussa kerrottiin, miten murhaaja oli Luovankylään johtavan tien metsätaipaleella, ns. Kurikan taipaleella”, Kurikan kirkolta noin 3,5 kilometrin päässä ampunut Hautalaa selkään kahdesti. Ampumisen jälkeen Hautala oli vielä huolehtinut autosta ja sanonut ”nyt menee auto ojaan”. Murhaaja oli siirtänyt kuolevan miehen viereiselle istuimella ja lähtenyt ajamaan itse kohti Myllykylän siltaa.

Juttu sai taas uuden sivujuonteen kun miesjoukko haki murhaajan Kurikan poliisiasemalta. Seuraava päivän lehdessä kerrottiin suurin otsikoin, että ”Murhaaja ryöstettiin eilen vanginvartijalta. Satamiehinen väkijoukko aikoi toteuttaa kuolemanrangaistuksen. Murhaaja pelastui kylmäverisen valheen avulla ja selviytyi öiseltä kyyditysmatkalta lopuksi Seinäjoen poliisiasemalle. ” Saman päivän lehdessä oli Päivän sana -otsikon alla kannanotto murhaan ja kyyditykseen. Siinä ruodittiin kovin sanoin murhaajaa. Lukemattomia kavalluksia, petoksia ja väärennöksiä tehnyt mies ja useita murhia jo ennestään omalla tunnollaan kantava, kuvataan hirviöksi ja pedoksi. Kirjoittajan mielestä kansan tahto toteuttaa heti kuolemantuomio, perustuu oikeutettuun kansan oikeudentajuun.

Ilkka kertoi laajasti murhaajan muilutuksesta. Autokaravaani oli matkannut Myllykylän sillalle, jossa miestä oli uitettu joessa pitkään ja vaadittiin tunnustusta. Kolme poliisiakin oli sillalta seurannut tilannetta, mutta ” eivät voineetkaan sille mitään”. Siinä hädässä murhaaja tunnusti vanhankin murhan, joka koski Meriruoho-nimistä mustalaista. Kansanjoukko vaati miehen hukuttamista samaan paikkaan, johon Hautala oli upotettu. Lehti kertoi kuitenkin poliisin pystyneen estämään sen. Lopulta murhaaja jätettiin autosta Seinäjoen poliisiaseman edessä.

Uppalainen Rauha Mäkynen muistelee tätä lapsena tapahtunutta tapausta: murhaajan vaimo oli ”uukutteli”, kuten Rauha sanoo, siis paljasti poliiseille, että hänen miehellään on jotain omalla tunnollaan. Salttu Väljä, suojelukuntalainen ja poliisi, joka oli Rauhan äidin serkku, oli mukana muilutuksessa.” Ne vei sen murhamiehen sitten sinne samalle joelle ja purottivat sen sinne jokehen. Ja kun se ui rantaa kohoren niin se pökättihin aina takaasin ja kysyttihin jotta ottaako Hautala jalakoohis. Se oli vaan kehunu jotta ei rumihit mitään ota. ”

Helli Saarinen muistelee että, ”Hautalan Väinö oli Matti Hautalan poika. Niinkun mumman serkunpoika. Ja se surmattihin. Se oli taksinajuri se Väinö. Joku oli pyynny, joku jätkä, kyyttiä ja se oli menny sitten ja se oli ampunu sen Väinön sitten matkalla ja sitten nakannu sen vainajan jokeen siltä sillalta. Sitä katteltihin ja katteltihin sitten sitä murhaajaa ja se ei ollu meinannu tunnustaa ja sitä oli uitettu siellä luomas ja pantu naru jalakahan. Ne tiäsi varmahan ne poliisit, jotta se on sen ampunu, että sen takia ne sitä muiluutti. Se Matti Hautala oli sanonu, jotta kun sais sen miähen käsihinsä hän tappaas sen kohta, kun se tappoo häneltä poijan. ”

Seuraavina päivinä Ilkassa uutisoitiin, sitä miten autokaravaaniin osallistuneita pyrittiin selvittämään. Kyyditykseen osallisiksi ilmoittautui Seinäjoelta 35 henkilöä, jotka olivat lähinnä Väinön autonkuljettajatovereita. Tuohon aikaanhan maakunnassa muilutuksiin oli totuttu ja tämä Suomen luultavasti ensimmäinen vuokra-autoilijaan kohdistunut ryöstömurha todella kuohutti koko maakuntaa.

Joulukuun lopussa oli oikeudenkäynti, jossa murhaaja myönsi rikoksen ja hänet tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Edesmenneen Väinön asianomistajana esiintyi hänen isänsä Matti Hautala. Väinö Hautalan tytär syntyi maaliskuussa 1932.

13.12.1931 Vaasa-lehdessä julkaistiin sukulaismiehen vaihde- ja asemamies Jaakko Kivirinnan (s. 21.4.1886) kirjoittama muistoruno:

Väinö Hautalan muistolle

Niin kirkas kuin keväinen taivuet on

oli elämäs lyhyinen aika.

Oli katseesi valoon ja aurinkohon,

kunnes saavutti kohtalon taika.

Sinä hymyllä polkusi somistit

ja nuoruuden toiveissa kuljit.

Paljon suurta ja jaloa omistit,

paljon sisimpään minääsi suljit.

 

Olit vakaa niin kuin aina on mies,

joka paikkansa kunnolla täyttää.

Ja jolle, kun syttyvi toiminnan lies,

siinä miehuuskuntonsa näyttää.

 

Nyt tuntuu siltä kuin tyhjyys ois,

ois loputonta yllä ja päällä.

Ja unena tuon kaiken haihtua sois

- ah, satua on elomme täällä.

 

Nuku rauhassa nuoruuden untasi,

kauan muistosi rakkaana elää!

Sai aartehen kotoinen kontusi,

suvilaulut sun kummulla helää.

Merja Riikonen

 

Lähteet:

Ilkka marras-joulukuu 1931

Vaasa marras-joulukuu 1931

Aki Mäki: Kauppa kävi, jotta pirellä piti. Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa. Vaasa 1988).

Aki Mäki: Pois alta, auto tuloo. Etelä-Pohjalaisen autoilun ja autokaupan varhaishistoriaa. Jyväskylä, 1997.

Rauha Mäkysen haastattelu syksyllä 2004

Helli Saarisen haastattelu kesällä 2006