Pauli Aaltonen seikkailee

Kuvanveistäjä (Pauli Aaltonen s. 5.7.1890-30.4.1937) oli kauppias Salomon Aaltosen ja maankuulun ryijymestari Sanna Aaltosen poika. Isä Salomon piti kauppaa Ilmajoella myöhemmän Koskikiven kaupan seutuvilla, mutta joutui Paulin syntymän aikoihin lopettamaan liikkeenpidon sairastumisensa takia, niinpä Sanna äiti joutui vastaamaan perheestä ja alkoi kutoa ryijyjä. Sanna saavuttikin huomattavaa kuuluisuutta ryijyillään pääkaupunkia myöten.

Rippikoulun jälkeen Herralan kansakoulussa J.O. Sarvelan oppilaana taiteista kiinnostunut Pauli lähti Helsinkiin. Hän kävi vuoden 1909 Taideteollisuuskoulua, jota silloin pidettiin nykyisen Ateneumin tiloissa. Hän sai koulusta todistuksen kiitettävin arvosanoin. Hänen lahjakkuutensa mm. piirtämisessä pääsi esiin. Nuori Pauli sai myös tilaisuuden käydä tutustumassa Tukholman suureen taideteollisuusnäyttelyyn, jota varten hänelle myönnettiin valtion stipendi, oppia ja herätteitä saamaan. Pauli palasi sitten Ilmajoelle, jossa toimi innolla nuoriso- ja raittiusseurojen riennoissa. 

Mutta Pauli halusi jatkaa taiteentekoa ja lähti 1913 Ateneumiin kuvanveistolinjalle. Seuraavana vuonna hän sai Ateneumista todistuksen peräti priimuksena ja sai myös “dukaattipalkinnon” graniitista veistämästään naisenpäästä. Paulille myönnettiin myös apuraha Pariisiin taideopintojaan täydentämään. Matkan esti kuitenkin syttynyt suuri maailmansota ja Pariisin matkan sai unohtaa. Niinpä hän jäi omaan maakuntaan ja lähti Vaasaan, jossa työskenteli ja piti näyttelyjä. Vaasassa oli myös tilaisuus lisätä käytännössä Helsingin vuosina opeteltua ruotsinkielen taitoa.

Etelä-Pohjanmaalla mm. Vaasassa oli näinä aikoina käynnissä salainen värväys, jossa värvättiin suomalaisia nuoria miehiä Saksaan sotaoppiin. Myös Pauli Aaltonen innostui orastavan seikkailuviettinsä mukaisesti. Hän hankkiutui syksyllä 1916 salateitä Tukholmaan, josta olisi jatkoyhteydet Saksaan. Tukholmassa Pauli tapasi tuttuja maanmiehiä, joiden kansa ryhdyttiin kiertelemään Tukholman kapakoissa niin voimallisesti, että Saksan matka unohtui ja suunnistettiin sen sijaan Norjaan. Ilmajoen raittiusseuran opit olivat tainneet unohtua.

Oslossa seurue kohtasi joitakin Amerikkaan siirtolaiseksi aikovia miehiä, ja niinpä eräänä lokakuun sumuisena aamuna oli Pauli matkalla Amerikkaan Bergenin satamasta lähteneessä laivassa. Marraskuun puolivälissä 1916 tervehti matkalaista maailmankuulu Vapaudenpatsas, ja karanteenin jälkeen oltiin New Yorkin kaupungissa. Suomen-  ja ruotsinkielen taidoilla ei Amerikassa kuitenkaan taidepiirit auenneet. Niinpä Pauli suuntasi suomalaisten keskuuteen Worcesterin kaupunkiin Massachuetsiin. Päästyään täällä Amerikan tuntuun palasi hän takaisin New Yorkiin ja aloitti opiskelun Beaux Arts Institute of Design taideakatemiassa. Saatuaan taideakatemian diplomin siirtyi Pauli Pitsburgiin.

Lieneekö taas ollut paikallisen oluen siemailua, kun hän tuli värväytyneeksi Yhdysvaltain armeijaan. Niin tuli Paulista amerikkalainen sotilas ja tuli matka Ranskaan. Hänestä tuli soturi Länsirintamalle v. 1918. Saksalaisia vastaan taistellessa hän haavoittui ja palautettiin Yhdysvaltoihin. Näin hän ansaitsi eläkkeen, jota hän nautti kuolemaansa saakka.

Vuonna 1919 Pauli palasi takaisin Suomeen, jossa hänellä oli näyttely Helsingissä. Näyttelystä hän niitti kosolti kiitosta. Nyt oli Suomessa menossa vapaussodan muistomerkkikausi. Taiteilijat saivat työtä monien sankarihautojen juhlistajina. Pauli Aaltonen veisti mm. Ilmajoen ja Kauhajoen sankaripatsaat.

Pian kuitenkin lähti kulkemisen oppinut Pauli matkaan ja palasi Amerikkaan v. 1922. Hän meni siellä naimisiin ja vietti jonkin aikaa rauhallista perhe-elämää toimien jonkin aikaa kulissimaalarin ammatissa eräässä teatterissa. Täältä hän sitten lähti Pohjois-Kanadaan, jossa seikkaili St James -lahden pohjoisissa korpimaissa. Hän metsästeli erämaissa ja seurasi niissä elämää ja eläimiä. Näitä muistiinsa ja paperille tallentaen, hänestä kehittyi sielukas eläinkuvaaja. Palattuaan korpimailta neljän ja puolen vuoden jälkeen New Yorkiin, hän piti useita näyttelyitä ja sai eläinveistoksillaan runsaasti kiittäviä arvosteluja.

Keväällä 1928 hän tuli taas Suomeen ja vietti Ilmajoella vapaata taiteilijan elämää.  Tänä aikana hän maalasi myös muotokuvia monista maakunnan ja Vaasan kaupungin merkkihenkilöistä, mm. Ilmajoen Iivari Koivistosta. Paulin parhaana maalauksena on mainittu hänen pojastaan Timosta tekemä muotokuva. Myös maalauksellisin “osviitoin “ varustettu kuuluisa tienviitta Kurikan kirkonristillä kuuluu Paulin taiteellisiin saavutuksiin tältä ajalta, jota valitettavasti alkoholin käyttö varjosti.

Valitettavaa on myös se, että osa Paulin töistä tuhoutui sodan aikana Käkisalmessa.

Pauli Aaltonen poistui tästä ajasta v. 1937

Pauli Aaltonen, kuvanveistäjä  s. 5. 7. 1890 k. 30.4.1937

Pauli Aaltosen vaimo Mirjam Salovaara, New York vih. 1922

Into Järvinen

Lähteet:

Ilmajoki vuoden 1809 jälkeen, Aulis J. Alanen

Etelä-Pohjalaisia Elämäkertoja

http//www.kuvataiteilija matrikkeli/com